Kannaksen halkijuoksun tunnelmissa

Karjalan kannaksen suurhyökkäys oli Neuvostoliiton suursotatoimi, jonka tavoitteena oli nopea ratkaisu kauan jatkuneeseen asemasotaan suomen rintamalta. Hyökkäys alkoi 9.06.1944 ja oli osa idästä länteen suuntautuvaa hyökkäystä, jonka tarkoituksena oli tukea päivää aiemmin länsirintamalla tapahtuneen Normandian maihinnousun aloittamaa hyökkäystä. Sotatoimet kannaksella alkoivat yllättäen ja niitä oli edeltänyt tiukka salailu neuvostorintamalla. Jälkikäteen on epäilty että Suomen tiedustelu olisi kuitenkin saanut vihjeitä tulevasta hyökkäyksestä ja Suomen sotajohdon toimenpiteitä on kritisoitu. On esimerkiksi ajateltu Suomen johdon olleen liian vakuuttuneita Neuvostoliiton hyökkäysten suuntautuvan suoraan kohti Saksaa ja Berliiniä.

Aamulla 14.6. neuvostojoukot hyökkäsivät Kuuterselällä. Kuuterselkää puolustaneen joukon puolustus alkoi pian olla epävakaata ja he joutuivat vetäytymään Kuuterselän kyläaukean pohjoispuolelle. Heti vetäytymisen jälkeen neuvostojoukot siirtyivät Kuuterselälle uutta taistelua varten.

Suomalaiset päättivätkin siirtymisen seurauksena aloittaa vastahyökkäyksen ja he saavuttivatkin VT-aseman eli Vammelsuun-Taipaleen linjan, joka oli Kuurteselän pohjoispuolella. 

Aamulla 15.6 neuvostoliittolaiset ryhtyivät vastahyökkäykseen raskaiden panssarivaunujen ja tykistön tukemana. Myös vihollisen maataistelukoneet yhtyivät heti hyökkäyksen jälkeen taisteluun. Lopulta suomalaisten voimat eivät enää riittäneet hyökkäyksen jatkamiseen. Suomalaisten armeijakunnan komentaja käski lopulta pysäyttää hyökkäyksen ja määräsi suomalaiset irtautumaan Kuuterselästä ja vetäytymään Suulajärven ja Onkijärven tasalle. 

Kuutterselän entisöityjä taisteluhautoja

Taistelun seurauksena suomalaiset vetäytyivät VKT-asemaan eli Viipuri-Kuuterselkä-Taipale -asemaan ja se johti Vammelsuu-Taipale tukilinjan osittaiseen murtumiseen.

Neuvostojoukot saivat 20.6.1944 käskyn Viipurin valtaamisesta. Heitä oli vähintään 40 000 miestä. Ensimmäinen tiedusteluluontoinen hyökkäys Viipuriin alkoi aamuyöllä 20.6. Tämän jälkeen suomalaisiin joukkoihin iski pakokauhu ja heistä suurin osa pakeni kaupungista. Neuvostoliiton valmisteluhyökkäys alkoi klo.13.00 ja jo klo. 14.30 suomalaisten pääpuolustuslinja murtui. Eversti Kemppi veti Suomen lipun alas linnan tornista kello 16.45 ja räjäytti linnansillan. Tätä ennen Neuvostoliiton joukot olivat saavuttaneet ratapihan ja keskustan jo 16.00-16.30. 

Suomalaisten tappiot olivat vähäisiä, vain 19 kaatunutta, 101 haavoittunutta ja 419 kadonnutta eli karkureita tai vangiksi joutuneita. Ennen taistelua Neuvostoliiton joukot onnistuivat räjäyttämään suomalaisten ammusvaraston ratapihalta. Tämä osittain johti taistelua edeltäneeseen pakokauhuun suomalaisissa sotilaissa, sekä vähäisiin tappioihin.

Viipurin menetys oli Suomelle varsinkin henkisesti suuri menetys. Se oli yksi rintaman tärkeimmistä kaupungeista ja se oli taloudellisesti ja kulttuurillisesti tärkeä osa Suomea. Moskovassa ammuttiin 20 kunnialaukausta 224 tykillä valloituksen kunniaksi.

Nopeaa Viipurin menetystä on spekuloitu paljon. Päävastuu on kuitenkin kaatunut puolustavaa prikaatia komentaneen eversti Armas Kempin kontolle. Hänen kerrotaan olleen hyökkäyksen aikaan päihtynyt ja luovuttaneen jo ennen taistelun alkua. Hänen ei kuitenkaan nähty laiminlyöneen tehtäviään kaupungin puolustuksessa. Syytökset kohdistuvat vain kaupungin menetyksen jälkeisen puolustuksen järjestämisen epäonnistumiseen.